Mä oon aina ollu vähän laihanpuoleinen penikka, varsinkin pienempänä olin ihan melkee luuta ja nahkaa. Nyt murrosiässä on tullu kyllä vähän lihaa luiden päälle. Mä tykkään tosi paljon juoksemisesta, ja juoksen melko paljon. Sitten mä niinku "bodaan" melko paljon, käsilihaksia pääasiassa. Haluan olla terve ja hyväkuntonen, siks mä venyttelen paljon ja istua jökötän selkä tiukasti suorassa. Syömisistäni mä en oikeestaan paljoa välitä. Kunhan ei oo nälkä ja kunhan saa vähän suklaata aina kuukautisten aikana - se on elämän ehto. Mä vihaan sitä kun mua sanotaan laihaksi. Mutta joskus mua pelottaa joku syömishäiriö. Ei musta tunnu että mulla ois mitään semmosta. Mutta joskus mun pitää muistutella itelleni, että miksi mä huolehin silleen itestäni. Yrittää ottaa vähän rennommin. Ja niinhän mä sitten otankin.

Täällä on tosi kuuma kesäpäivä, varmaan kuumin tähän mennessä. Hieno juttu. Ja kohta lähden mun kaverille, johon haluan tutustua. Se on aina jännittävää. Hihii.

Enjoy summer eli nauti kesä, kun en osaa sitä muutenkaan vääntää. Yrittäkää understand mun englantia.

Style to speak,

Noorapanoora - Rapanoora - Naparoona

Kesä ja kesäloma on aika ideaalitoimintaa. Kun ei ole kirjastossa rentoutumassa tai kavereilla tai huvipuistossa tai ostamassa suklaata niin silloin on ihana laittaa päälle isosiskon vanha, kulunut "school, who cares" (koulu, ketä kiinnostaa) - paita tai isän yli-iso t-paita ja maata riippukeinussa ja lukea nuortenlehtiä ja hyviä mutta yksitoikkoisia sarjakirjoja, joissa aina tapahtuu jotain ja joissa aina kaikki päättyy hyvin.

Sitten kun lähtee shoppailemaan eikä löydä housuja kokonaisesta ostoskeskustesta, menettää hermonsa ja päättää muuttaa tyyliään. Sitten ostaa Prismasta poikien lököcaprit ja opettelee loppupäivän kävelemään ne jalassa. Sitten täytyy luovuttaa ja kävellä ihan normaalisti, vaikka housut ruttaantuvatkin hölmösti jalkovälistä. No, housut näyttävät tyylikkäiltä silloin, kun seisoo paikallaan. Onneksi seison normaalistikin jalat hirman harallaan. Loppujen lopuksi olen kuitenkin täydellisen rakastunut housuihini. "Mä olen ehkä vähän tällanen poikatyttö." Sitten mä saatan parkourata sohvapöydän yli ja kaataa samalla äidin kynttiläasetelman. Mutta ehkä sillä ei ole mitään väliä.

Tässä kirjaston tietokonepöydän edessä on seinämä, johon on aseteltu kaikkea mielenkiintoista. Yksi mielenkiintoinen juttu on lehtileike, jonka otsikko on "Kirjasto on kuin toinen koti". Se on totta. Täällä on ihanaa. Ja ennen kaikkea maailman parhain kirjastonhoitaja. Ja pitääpä lisätä vielä oikein hymynaamakin perään. (:

Huomenna mä lähden PowerParkiin siskon kanssa ja siskon kahden plus yhden kaverin kanssa. Yhtä niistä kavereista en ole edes ennen nähnyt. Olen jo suunnitellut repliikkiäni: "Hei. Sä olet varmaan Sara? Mä olen Noora, tän tyypin pikkusisko. Tämmönen ärsyttävä pikkukakara. Hauska tavata." Jo se hyväkäs uskaltautuu vielä sanomaan, että "Ilo on molemminpuolinen," niin sanon, että "Ahaa. Minäkin muuten tykkään käyttää sarkasmia."

Älä luulekaan, että meillä oikeasti on tuollaista. Minä sanon että "No huomenta," pääasiassa kahdelle tutulle systerin kaverille jotka ovat oikein mukavia ja samalla siinä tervehtii sitten tämän uuden Sara-neidinkin. En ruukaa tehdä asioista kovin monimutkaisia. Paitsi joskus. Ehkä kirjoittaessani.

Nyt mä siirryyn lainaamaan jotain rentouttavaa ja sitten mä lainaan vielä kasan niitä nuortenlehtiä. Voisin ottaa niitä automatkalle.

Voisin lainata luettavaksi jo kolmannen kerran nuo Tittamari Marttisen nuortenkirjat. Mun suuriin rakkauksiin kirjamualimassa kuuluu ykkössijalla juuri ne. Välillä mun ajatusmaailma on pelkkää tittamarimarttista. Nam. Parempaa kuin suklaa. Ja näin sen pitää sentään olla todella hyvää.

Nyt mä häivyn.

Kirjasto kuin toinen koti,

Noora

Mä heittäydyin taas runolliseksi. Toivottavasti siitä ei oo mitään haittaa.

Tää elämä on välillä aika rankkaa. Tulee taas niitä komplekseja: "yhyy, mulla ei oo kavereita", ja "byääh, koko kesäloma valuu hukkaan". Eli angstia toisin sanoen. Tai itsesääliä.

Hyvä Noora, tulihan se sieltä. Mun piti pitää kesälomatauko. Mutta oli päästävä kirjottamaan. Tää on kivaa. Fantastista.

Nyt mä lähen tonne mehtään rämpimään ja otan koiran mukaan. Me mennään punkkien syötäväksi.

Ja sen jälkeen mä lähden juoksemaan. Juoksen tonne maailman ääriin. Unelmissani ainakin...

Mä olen taas ihan hölmö. Tai jotain sinne päin. Mutta ei se haittaa.

Lopuksi vielä parkour-raportti; yks kiva naarmu, kaks iiisoa mustelmaa (toinen näyttää niinku mulla ois sääressä toinen polvi lisää ;D), takapuoli kipee ja plussajuttuja että Eemeli opetti kaks uutta vaultia, yhen vaultin alun joka ei oikeen luonnistunu ja kärrynpyörän. Kannatan Eemelin kommenttia "parkour forever".

Hauskaa, iloista ja parkouraavaa kesää for everybody,

Noora

Huomenna serkkulaan, koko viikoksi. Aivan ihanaa.

Tänää olin parkouraamassa puistossa. Oli oikeen mukavaa, olin siellä kaks tuntii mut ite kourasin ehkä vaan tunnin. Läppää.

"Meetkö sä juoksemaan?" mun isosisko kysy. "No joo, mä juoksen ton matkan ku meen puistoon parkouraamaan." "Aaai, parkouraamaan," sisko vastas silleen silmiä pyöritellen. "No, mitäs sulla on parkourausta vastaan?" kysyin. "Ei mitään." "Sä just luulet, että parkouraus on semmosta leuhkimista," sanoin. "Niin luulenki, kun mun pikkuveli on kerran harrastanu parkouria." Joopajoo, toi isoveljen kusipää taitaa, ihan totta, olla melko leuhka.

Kello on jo viis yli kakstoista. Mä kyllä voisin alkaa nukkuu. Mulla muuttu heti rytmi kun alko kesäloma. Tänää nousin  vasta kakskyt vaille kakstoista, tavallisesti viikonloppuna herään joskus yheksältä.

Mä en oo vissiin taas kolmeen päivään venytelly, joten nyt mä alan venyttelee. Oon ihan kankee taas. Ja rytmi lysähtää samalla, hiphei.

Mun blogissa piti ilmasta mun mielipiteitä, mutta mä vaan höpöttelen täällä mitä sattuu. Mutta whatever, ei jaksa nyt välittää siitä. Pitää venytellä. Ja ylihuomenna voisin lähtä juoksemaan sen serkkuhopean kanssa. Tai ei sanota sitä serkuksi, se on mun hyvä ystävä. Siina.

Siinan kanssa juoksemaan. Vau.

Huomaa että Nooraa alkaa väsyttää. Mä palaan asiaan joskus asiaan. Kunhan jaksan.

- Noora

Heti maanantaina serkkulaan rakkaan serkkutyttösen luokse. Ihanaa.

En voi uskoo, että nyt on KESÄ. Se kauan odotettu, ihana kesä. Nyt mä en vaivaudu enää istumaan tässä, vaan mä lähen nauttimaan kesästä.

Kesä ja kärpäset,

Hoopo

Mä monesti sanon niinku puollustellakseni että "mulla on vähän köyhä elämä". Mutta eihän mulla ole köyhä elämä. Ehkä jonkun muun näkökulmasta mun elämä voi olla hyvinkin köyhää, mutta mun omasta mielestä mun elämä ei oo köyhää. Tosin sanoen, mä valehtelen. Mun tavotehan on, että mä en valehtelis. Mutta mä oon taas tainnu ihan huomaamattani valehella.

Mun elämässä on monenlaista kivaa. On funjumpping, skräppäys, kanit, koulu, kesäloma, frendit, oma haavemaailma.

Mä haluaisin harrastaa parkouria. Kyllähän mä harrastankin, periaatteessa. Teen parkourhyppyjä. Eli se on sitten sitä funjumpia. Mutta en mä parkouraa muuten. Meillä ei oo trampoliinia, enkä paljasjalkaisena uskalla voltteja harjotella. Ja voltithan kuuluu parkouriin.

Ajattelin kokeilla kaverini kanssa snoukkausta seuraavana talvena. Ja ois kiva, jos joku opettas skeittausta. Harmi, etten mä tunne ketään skeittaajaa. Mun pitäs varmaan hankkia joku skeittaajan käsikirja. Onkohan sellasista mitään hyötyä?

- - -

Nyt mä juutuin youtubeen kattomaan skeittausvideoita. Mä taidan ennen sitä lautaa hankkia polvi- ja kyynärsuojat, kypärän ja ennen kaikkea jonku takapuolisuojuksen. Vaikka vaahtomuovia, jos ei muuta. Toi on melko raakaa ahterinrääkkäystä, tuo skeittaaminen.

Mä häivyn nyt seurastanne googlettamaan skeittausjuttuja.

Tulevaisuuden skeittaustähti,

Noora

Mä vihaan ihansamaa. Mä vihaan sitä että joku tyyppi tulee mulle yökylään, ja kun me mennään syömään iltapalaa, niin se on tällasta:

- Haluatko sä maitoa?

- Ihan sama.

- Entä vettä?

- Ihan sama.

- Haluatko sä sämpylää vai ruisleipää vai paahtoleipää?

- Ihan sama.

- Haluatko sä tomaattia?

- Ihan sama.

- Haluatko sä juustoa?

- Ihan sama.

- Haluatko sä banaania tai omenaa?

- Ihan sama.

- Haluatko keitettyä koiranpaskaa?

- Ihan sama.

Voi järki, eihän mikään ole ihan sama. Sitä joko haluaa tai ei halua. Asia on päivänselvä.

Okei, willy-nilly, huomenna loppuu ala-aste. Anna mun kaikki kestää. Yks mun kaveri aiko laittaa smokin ja jotain vaaleanpunaista. Kuulostaa hyvältä. Toivottavasti se ei petä mua, se ois varmaan komee suorissa housuissa ja puvuntakissa. Sitte kaikki tytöt juoksis kuolaten sen perässä. Huom, mua ei lasketa niihin tyttöihin.

Meillä on aina kerran kuukaudessa yhteislaulutilaisuus, siellä hoilotellaan kaikenlaista. Me oltiin siellä siis viimestä kertaa, niin meille sanottiin, että pitää olla fiksusti. Ja voi lehemänhäntä, miten siellä oli tylsää. Mä istuin Eemelin vieressä - ei sen nimi oo oikeesti Eemeli mutta mä sanon sitä Eemeliksi - sen, joka aiko laittaa sen smokin. Niin, sitten me leikittiin Niinan käsikorulla, mä kruunasin Eemelin kuninkaaksi mutta sitten koska tää tuppukylä ei ollukkaan kuningaskunta niin se koru tipahti lattialle. Sitten me leikittiin kivi-paperi-sakset ja naurettiin ja sitten mä tökin Eemeliä käsivarteen kun opettajat katto meitä vähän liiankin ankarasti. Ja meillähän oli kivaa.

Tänään mulla oli koulussa kamera, ja otin sitten kuvia siellä. Vähä oli läppää touhua. Ja katottiin ne kuvat vielä koulussa videotykillä ja naurettiin. Viimenen päivä... Vähän haikeet fiilikset. Huomenna todistustenjako ja siihen tyyliin. Jää ikävä. Meidän rakas luokka.

Ostin opelle hirmu isot sukat ja kirjotin sille runon, jossa kerroin; koska aina ennen oon tuonu kukkia, niin nytpä tuonkin sukkia. Muista pitää niitä jalassa ainakin silloin, kun käyt kesällä kalassa.

Hurraa, kesä ja taivas sininen!

Kerran mä olin vähän sekasin, ja kun vessan oli ovi auki, kävelin suoraan vessanpöntölle ja tiputin sinne likaisen toppini. Sitten mä sain onkia sen sieltä.

"Sori, mä tuun taas teitä tänne häiritsemään", sanoin tänään kun menin poikien luokse rimpuilutelineille. "Sä sanot noin joka kerta", yksi pojista kommentoi. "Ai sanonko?" ihmettelin. "Mä luulin että se oli eka kerta". Siinä taas nähdään mun itsetunto.

Tän mun blogin piti olla paikka, jossa mä ilmaisen mun mielipiteitä. En tiiä, mitä mielipiteitä tässäkään nyt oli. Tää muuttu vähän nettipäiväkirjaksi. Mutta aivan sama. Mulla on nyt semmonen olo, että aivan sama. Whatever, ei oo niin vaarallista. Pitää vaan laittaa, että tää edustaa yleisblogia ja nettipäiväkirjaa. Hohhoijjaa.

Mikä mulla taas on?

Okei, me kaikki ollaan erilaisia. Meillä on eriväriset silmät, erilaiset hiukset, erilaiset kasvot, erilaiset varpaankynnet. Meillä on erilaisia uskontoja, erilaisia mielipiteitä. Se on täysin selvä asia.

Mä vastustan kaikenlaista rasismia koko sydämeni pohjasta, ennen kaikkea värisortoa. On tosi törkeetä, että ihmisiä syrjitään ihonvärin perusteella. Miettikää nyt, ihmiset, miettikää. Ihonväri. Ratkaiseeko se mitään? Mulla tekee mieli ruveta kiroilemaan.

"Homo", haukutaan kun tekee jotain väärin. Ei sitä ehkä aattele, mutta sekin on rasismia. Itekki vähän mielessäni pyörittelen silmiä, en nää mitään viisautta tällaisessa nainen + nainen - ja mies + mies - jutuissa, koska meidän on luotu niin, että me ollaan nainen + mies, siihen tyyliin. Mutta annetaan kaikkien olla semmosia kun ollaan. Eihän toisten homous ole teidän eikä minun asia.

Ja sitten asiaa, mikä on itse asiassa mulle kaikkein semmonen juttu, mikä pistää miettimään, koska se näkyy hyvin paljolti mun elämässä. Erilaisuus ihan käytännössä. Erilaiset mielipiteet ja ulkonäkö. No, mielipiteet saa oikeestaan ilmasta meillä päin melko vapaasti siitä kovin paljon ressiä repimättä. Mua nyt pidetään, ihan totta, muutenkin outona. "Se Noora on ihan outo", sanotaan. Ei sillä, että se mua haittais. Olen outo ihan mielelläni.

Okei, sitten se ulkonäkö. Nykyäänhän tehää tosi paljon tyylilajitelmia. Punk, rock, hoppari, hippi, gootti... Ite en oo niihin tutustunu. Mua ei kiinnosta. Mutta mua ärsyttää. Ärsyttää, kun ihmisiä lajitellaan. Kun koulussa puhuttiin yks päivä tyylilajeista, mun kommentti oli: "Mun tyyli on varmaan sitten semmonen nynnytyyli", ja se on ihan totta. Mä käytän leveälahkeisia farkkuja ja välillä taas löysiä collegehousuja, melko löysiä t-paitoja ja perushuppareita. Tosin paidat mulla on aina sellasia värikkäitä, keltasta, oranssia, vihreetä, violettia... Niinjuu, missähän minä olinkaan menossa. En oo ihan varma, joten mennään seuraavaan juttuun.

Mä oon siis semmonen perustyyppi, no problems. En halua olla mikään massateini, vaan hankin semmosia vaatteita mistä ite tykkään, so-what mitä muut ajattelee. Esimerkiksi yks tyyppi kommentoi nykyaikasia glodjuja, sellasia ihme pikkukukkakankaisia kaapuja, mitkä on mun mielestä rumia. Ne on rumia, niin rumia, että ne on samalla aivan ihania. Itellä mulla ei oo semmosia, mutta mun suuri tavoite on hankkia semmosia, koska mä tykkään semmosista. Mutta what-ever...

Ihan totta, mä arvasin tän, että tänään tästä kirjottelemisesta ei tuu mitään. Kukaan ei varmastikaan saanu mitään selvää. Ehkä mun pitäis poistaa tää kirjotus, mutta antaa nyt olla. Tässähän tämä mun höseltäjäpersoona vähän korostuu...

- Noora