...mutta whatever. Tää on, ihan totta, kivaa.

Mä monesti sanon niinku puollustellakseni että "mulla on vähän köyhä elämä". Mutta eihän mulla ole köyhä elämä. Ehkä jonkun muun näkökulmasta mun elämä voi olla hyvinkin köyhää, mutta mun omasta mielestä mun elämä ei oo köyhää. Tosin sanoen, mä valehtelen. Mun tavotehan on, että mä en valehtelis. Mutta mä oon taas tainnu ihan huomaamattani valehella.

Mun elämässä on monenlaista kivaa. On funjumpping, skräppäys, kanit, koulu, kesäloma, frendit, oma haavemaailma.

Mä haluaisin harrastaa parkouria. Kyllähän mä harrastankin, periaatteessa. Teen parkourhyppyjä. Eli se on sitten sitä funjumpia. Mutta en mä parkouraa muuten. Meillä ei oo trampoliinia, enkä paljasjalkaisena uskalla voltteja harjotella. Ja voltithan kuuluu parkouriin.

Ajattelin kokeilla kaverini kanssa snoukkausta seuraavana talvena. Ja ois kiva, jos joku opettas skeittausta. Harmi, etten mä tunne ketään skeittaajaa. Mun pitäs varmaan hankkia joku skeittaajan käsikirja. Onkohan sellasista mitään hyötyä?

- - -

Nyt mä juutuin youtubeen kattomaan skeittausvideoita. Mä taidan ennen sitä lautaa hankkia polvi- ja kyynärsuojat, kypärän ja ennen kaikkea jonku takapuolisuojuksen. Vaikka vaahtomuovia, jos ei muuta. Toi on melko raakaa ahterinrääkkäystä, tuo skeittaaminen.

Mä häivyn nyt seurastanne googlettamaan skeittausjuttuja.

Tulevaisuuden skeittaustähti,

Noora