Nykyään yritetään puuttua mahdollisimman paljon koulukiusaamiseen, kun on nyt tullut näitä koulusurmia joiden tekijät ovat olleet joskus jotain koulukiusattuja. Okei, jatketaan; mitä siitä?

Sitä siitä, että pojillahan kiusaaminen on yleensä fyysistä ja tällasta aika näkyvää, että siinä niinku oikeesti hakataan tai jotain tai sitten haukutaan ja silleen. No, siitä nyt jää melko helposti kiinni ja se on helppo huomata ja ottaa käsitelmöintiin. Mutta entä sitten tyttöjen tilanteessa? Niinpä.

Okei, mä olen itekki tyttö, ja itekki oon toiminu silleen, miten oon toiminu, mutta tytöillähän se koulukiusaaminen on semmosta, että katotaan ja sitten nauretaan, kuiskaillaan ja sitten nauretaan ja katotaan sitä ketä just kiusataan. Sitä ei voi olla huomaamatta - kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tytöillä yleensä ei se kiusaaminen mee kovin pitkälle, ei ainakaan meillä päin oo menny. Sitten, jos se menee, niin siitä tulee semmosta että puhutaan ihan täysillä paskaa selän takana ja käännetään kaikki sitä kiusattua vastaan. Siinäkään ei kuitenkaan anneta kovin näkyvästi sitä, mutta sitten onki entistä isompi porukka härnäämässä yhtä raukkaparkaa.

Nii-in, miten tähän voi puuttua? Mennä siitä sanomaan, että "hei äiti, nuo tytön katto mua ja kuiskaili ja sitten taas katto ja nauro". "Voi kauheeta", sanoo äiti ja soittaa rehtorille, että tällasta on tapahtunu. Sitten istutaan kaikki siellä rehtorin kansliassa. "Noniin, mitä nyt on tapahtunu? Ootteko te tehny sitä ja tätä?" sanoo herra tai rouva rehtori. "No ei olla, se on ymmärtäny väärin", likat sanoo sädekehä pään päällä. Suomi on vapaa maa - ei kukaan voi kieltää ihmisiä nauramasta ja kattomasta. Siihen se asia sitten jää.

Luin Demi-lehteä, missä oli juttua kiusaamisesta. Siinä oli vinkkejä, että mitä tehä. Se oli mun mielestä hieno juttu. Älä ala tappelemaan takasin, vaan jätä tyypit omaan arvoonsa. Jos haluaa antaa takas, niin ei raivoa. Yleensä takasantamisesta se tyyppi saa vaan puhtia, oikeen innostuu riitelemään. Oho, nyt se oli jo riitelyä eikä kiusaamista. Ja sitten oli, että suorat kysymykset on tarpeen, tyyliin: "Miks hiivatissa sä mulkoilet mua koko ajan?" ja se, että ilmaisee tunteitaan suoraan: "Musta ei oo kivaa, kun te aina katotte mua ja kuiskitte ja nauratte. Jos teillä on jotain asiaa, niin voi tulla ihan suoraan sanomaan".

Nuo jutut oli siis tosi hyviä, ite noista hyötyisin koska oon aika rohkee kuitenki, mutta sitten jos on ujompi niin ei ehkä uskalla silleen alkaa sanomaan. Mutta pidetään me kuitenki jokainen toisistamme huolta, että jos ei tykätä jostain ihmisestä niin annetaan olla rauhassa ja siihen tyyliin. Kaikki pääsee helpommalla.

Suvaitsevaisuutta, ihmiset, SUVAITSEVAISUUTTA!

- Noora