"Heippa, mä lähen nyt kirjastoon rentoutumaan," mä sanoin ja sitten mä paiskasin oven kiinni ja sitten mä huokaisin syvään kun mun kengät olikin just toisella puolella taloa. Sitten mä menen sinne toiselle puolelle taloa ja huomaan että mun kengät on ihan vihreet ruohonleikkuun jäliltä. Sitten mä päätän että en jaksa alkaa kiillottamaan niitä ja menen ja länttään ällöpinkin muovipussin joka on täynnä kirjastonkirjoja pyöränkoriin ja hyppään rakkaan Nopsani selkään ja lähen ajelemaan kesätuulen yrittäessä hulmuttaa kiinteellä vuorattuja hiuksiani...

Kesä ja kesäloma on aika ideaalitoimintaa. Kun ei ole kirjastossa rentoutumassa tai kavereilla tai huvipuistossa tai ostamassa suklaata niin silloin on ihana laittaa päälle isosiskon vanha, kulunut "school, who cares" (koulu, ketä kiinnostaa) - paita tai isän yli-iso t-paita ja maata riippukeinussa ja lukea nuortenlehtiä ja hyviä mutta yksitoikkoisia sarjakirjoja, joissa aina tapahtuu jotain ja joissa aina kaikki päättyy hyvin.

Sitten kun lähtee shoppailemaan eikä löydä housuja kokonaisesta ostoskeskustesta, menettää hermonsa ja päättää muuttaa tyyliään. Sitten ostaa Prismasta poikien lököcaprit ja opettelee loppupäivän kävelemään ne jalassa. Sitten täytyy luovuttaa ja kävellä ihan normaalisti, vaikka housut ruttaantuvatkin hölmösti jalkovälistä. No, housut näyttävät tyylikkäiltä silloin, kun seisoo paikallaan. Onneksi seison normaalistikin jalat hirman harallaan. Loppujen lopuksi olen kuitenkin täydellisen rakastunut housuihini. "Mä olen ehkä vähän tällanen poikatyttö." Sitten mä saatan parkourata sohvapöydän yli ja kaataa samalla äidin kynttiläasetelman. Mutta ehkä sillä ei ole mitään väliä.

Tässä kirjaston tietokonepöydän edessä on seinämä, johon on aseteltu kaikkea mielenkiintoista. Yksi mielenkiintoinen juttu on lehtileike, jonka otsikko on "Kirjasto on kuin toinen koti". Se on totta. Täällä on ihanaa. Ja ennen kaikkea maailman parhain kirjastonhoitaja. Ja pitääpä lisätä vielä oikein hymynaamakin perään. (:

Huomenna mä lähden PowerParkiin siskon kanssa ja siskon kahden plus yhden kaverin kanssa. Yhtä niistä kavereista en ole edes ennen nähnyt. Olen jo suunnitellut repliikkiäni: "Hei. Sä olet varmaan Sara? Mä olen Noora, tän tyypin pikkusisko. Tämmönen ärsyttävä pikkukakara. Hauska tavata." Jo se hyväkäs uskaltautuu vielä sanomaan, että "Ilo on molemminpuolinen," niin sanon, että "Ahaa. Minäkin muuten tykkään käyttää sarkasmia."

Älä luulekaan, että meillä oikeasti on tuollaista. Minä sanon että "No huomenta," pääasiassa kahdelle tutulle systerin kaverille jotka ovat oikein mukavia ja samalla siinä tervehtii sitten tämän uuden Sara-neidinkin. En ruukaa tehdä asioista kovin monimutkaisia. Paitsi joskus. Ehkä kirjoittaessani.

Nyt mä siirryyn lainaamaan jotain rentouttavaa ja sitten mä lainaan vielä kasan niitä nuortenlehtiä. Voisin ottaa niitä automatkalle.

Voisin lainata luettavaksi jo kolmannen kerran nuo Tittamari Marttisen nuortenkirjat. Mun suuriin rakkauksiin kirjamualimassa kuuluu ykkössijalla juuri ne. Välillä mun ajatusmaailma on pelkkää tittamarimarttista. Nam. Parempaa kuin suklaa. Ja näin sen pitää sentään olla todella hyvää.

Nyt mä häivyn.

Kirjasto kuin toinen koti,

Noora