Huoh.

Mä heittäydyin taas runolliseksi. Toivottavasti siitä ei oo mitään haittaa.

Tää elämä on välillä aika rankkaa. Tulee taas niitä komplekseja: "yhyy, mulla ei oo kavereita", ja "byääh, koko kesäloma valuu hukkaan". Eli angstia toisin sanoen. Tai itsesääliä.

Hyvä Noora, tulihan se sieltä. Mun piti pitää kesälomatauko. Mutta oli päästävä kirjottamaan. Tää on kivaa. Fantastista.

Nyt mä lähen tonne mehtään rämpimään ja otan koiran mukaan. Me mennään punkkien syötäväksi.

Ja sen jälkeen mä lähden juoksemaan. Juoksen tonne maailman ääriin. Unelmissani ainakin...

Mä olen taas ihan hölmö. Tai jotain sinne päin. Mutta ei se haittaa.